Tero-Pekka Henell
SUOMEN JOUTSEN
JA TURUN FILHARMONIKOT
Tuskinpa aavistivat ranskalaisen Nantesin kaupungin telakan työntekijät 7.8.1902, että he ovat laskemassa vesille tulevaa pienen kaukaisen maan ylpeyttä - kolmimastofregatti Laënnecistä oli aikanaan tuleva Suomen Joutsen ja se oli kyntävä maailman meriä pohjoisen kansakunnan lippulaivana. Uudessa kotisatamassaan Forum Marinum -merikeskuksessa Turun linnan ja sataman vieressä, uljaasta laivasta on tullut myös musiikkitapahtumien juhlava näyttämö.
Vuonna 2001, tuoreena Turun filharmonisen orkesterin intendenttinä, ehdotin Forum Marinumin johtajalle Seppo Sareliukselle, että orkesteri pitäisi seuraavana vuonna Suomen Joutsenen satavuotisjuhlien kunniaksi konsertin. Ongelmaksi osoittautui laivan sijaintipaikka Martinsillan kupeessa - yleisöä ei olisi mahtunut kuin kourallinen laivan kannelle. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Turun kaupunginhallitus päätti siirrättää laivan Forum Marinumin laituriin, mikä lopullisesti mahdollisti juhlakonsertin pitämisen. Filharmonikkojen koko vuoden 2002 ohjelmiston teemaksi valittiin saman tien Turun merikaupunkiperinteitä kunnioittava Pisara - puro - joki - meri! eli orkesteri soitti koko vuoden eri konserteissaan vesiaiheista musiikkia, kaikkiaan yli 40 teosta.
Suomen Joutsen - Turun Hollywood Bowl
Lentävän hollantilaisen alkusanat lausuttiin jo neljä vuotta sitten, kun vein Turun oman maailmanbasson Matti Salmisen Forum Marinumin laiturille, Suomen Joutsenen vielä silloin mahdollisesti tulevaan kotisatamaan. Ehdotin Matti Salmiselle erästä merioopperaa, jossa hän saisi laivakseen fregatti Suomen Joutsenen, muuan hollantilainen kapteeni parkki Sigynin - laivat kohtaisivat oopperassa kokkapuomit vastakkain. Matti Salminen näki paikan ainutlaatuiset mahdollisuudet ja innostui heti. Suurprojekti oli saanut Taiteellisen johtajansa ja Suomen Joutsen uuden kapteeninsa. Sitä paitsi - laivansa kannella turkulaisbasso on runsaan kivenheiton päässä syntymäkodistaan Stålarminkadulla ja hänen ensimmäinen työpaikkansa, vastarannan telakka, näkyy mukavasti hänen laivaltaan.
Suomen Joutsen risteili uudelle paikalleen tuhansien turkulaisten reunustaessa Aurajokea, ja Turun filharmoninen orkesteri oli saanut yhtä hienon kesäkonserttien näyttämön kuin New Yorkin filharmonikkojen Central Park, berliiniläiskollegojen Waldbühne tai Los Angelesin Hollywood Bowl. Suomen Joutsenen satavuotiskonsertissa 18.8.2002 kaksituhatpäinen yleisö kuunteli 27 asteen helteessä musiikkia fregatin maailmanmatkojen satamista eli muun muassa katkelmia Wagnerin oopperasta Lentävä hollantilainen, Sibeliuksen sinfonisen runon Aallottaret, turkulaisen Pentti Viherluodon Aamun Airistolla sekä toisen satavuotiaan Georg Malmsténin iloisia meriaiheista lauluja. Katsomon eturivit valloitti Italian laivaston koululaivan koko monikymmenpäinen miehistö hohtavanvalkoisissa univormuissaan.
Konsertin lopuksi yleisö vaati aina vain lisää ylimääräisiä. Turkulaissyntyisillä solisteilla Päivi Nisulalla ja Matti Salmisella oli pieni jekku yllätyksenään: konsertin viralliseksi lopuksi kuultu Malmstenin Mikki-hiiri merihädässä esitettiin uudestaan, mutta nyt Mikki-hiiren sopraano-osan tulkitsi basso-Matti ja möreänä Peikkona oli sopraano-Päivi. Chorus Cathedralis Aboensiksen laulajilla ja Turun filharmonikoilla oli selvästi vaikeuksia selviytyä naurultaan omista osuuksistaan. Ainutlaatuinen konserttipaikka oli saanut merellisen kasteensa.
Verdin Requiem oopperan esinäytökseksi
Matti Salminen totesi juhlakonsertin jälkeen: Tästä on hyvä jatkaa! Alun perin Lentävää hollantilaista kaavailtiin jo kesälle 2004. Mutta niin Turun kaupungin 775-vuotisjuhlavuoden kiireet ja taloudelliset paineet kuin tuottajien halu ensin kokeilla paikan toimivuutta suurteoksella ja iltamyöhällä johtivat päätökseen siirtää produktiota. Samalla ratkaistiin ongelma nimiosan esittäjästä. Taiteellinen johtaja Matti Salminen ei suostunut kuulemaankaan muista hollantilaisbaritoneista kuin Juha Uusitalosta, mutta menestyslaulajan vuoden 2004 elokuu oli jo täynnä. Samalle ajalle vuoden 2005 kalenteriin hän saattoi kuitenkin kirjoittaa: Lentävä hollantilainen / Turku.
Vuoden 2004 "esinäytöksen" teokseksi valitsimme upean Verdin Requiemin.
Joulukuussa 2003 perustettiin Lentävän hollantilaisen Varustamo eli tuotantotyöryhmä, puheenjohtajanaan apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartiala, joka on myös Forum Marinumin säätiön puheenjohtaja. Paikalla ensimmäisessä kokouksessa oli myös taiteellinen johtaja Matti Salminen, ja heti luodattiin väylä molemmille suurhankkeille. Varustamo kokoontui säännöllisesti kevään ajan. Samanaikaisesti suunniteltiin niin Verdin Requiemin konserttia paikalle pystytettävine valmiine, katettuine lavoineen kuin heiteltiin visioita ja ratkaisumalleja Lentävän hollantilaisen teknisestä ja taiteellisesta toteutuksesta. Lähtökohtana molemmille produktioille oli hämärtyvä suomalainen kesäilta ja sitä korostava loistelias valaistus - Requiem sovittiin alkavaksi kello 21.30 ja Lentävä hollantilainen vielä puoli tuntia myöhemmin. Näin vältettäisiin myös liikenneongelmat, kun Ruotsinlaivat on saatu matkaan hyvissä ajoin ennen musiikin alkua.
Kansainvälisestikin ainutlaatuinen haaste
Taiteellisen suunnittelun vastuuhenkilöt, ohjaaja, lavastaja-pukusuunnittelija, valosuunnittelija ja äänimestari aloittivat jättiurakkaansa arkkitehdin piirtäessä tietokoneelleen kolmiulotteisia malleja ensin konsertin toteutuksesta ja sitten laivojen ja laiturilavan sijoittamisesta. Alkuvaiheessa oli mukana myös laivainsinööri sekä akustikko, ja Requiemin jälkeen aloitti työnsä kokopäivätoiminen tuottaja Minttu Lavemäki samalla kuin kapellimestari Pertti Pekkanen liittyi tuotantoryhmään. Koko Turun filharmonisen orkesterin ja Forum Marinumin hallinto oli saanut kiinnostavan ja innostavan haasteen, jonka suuruus alkoi hahmottua vasta vähitellen.
Verdin Requiemin esitys 20.8.2004 oli suuri menestys ja yleisöpalaute mahtavaa. Niin harjoituksissa kuin esityksessä saatiin erinomaista kokemusta sekä 2200-henkisen yleisön liikuttamisesta kuin sääolojen vaihtelustakin. Lentävän hollantilaisen suunnitelmia tarkennettiin nimenomaan laiturilavan rakennelmien suhteen Varustamon palaverissa Matti Salmisen Helsingin-kodissa heti konsertin jälkeisellä viikolla. "Otamme Lentävän hollantilaisen vastaan", Matti Salminen saattoi todeta.
Jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen oopperaproduktion valmistaminen on ollut koko 400-henkiselle miehistölle äärimmäisen vaativa urakka. Kaksi aitoa, historiallista laivaa - Wagnerin partituurin mukaisesti, ensimmäistä kertaa maailmassa - ja niiden yhdistäminen toisiinsa ja laituriin joessa, joka nousee ja laskee vuoroveden tavoin puolisen metriä Ruotsinlaivojen saapuessa satamaan kaksi kertaa päivässä, orkesterin ja kuoron osan sijoittaminen proomulle Suomen Joutsenen ja laiturin väliin, pitkän jännevälin ramppien suunnittelu kuin aalloiksi solistien ja kuoron draamalliseen liikutteluun, näyttämöjä yhdistävän ja kehystävän portaalin rakennus-, valo- ja äänitekniset ratkaisut, jättikatsomon toteutus, pukujen suunnittelu niin mahdollisen veden kuin tehostetulen kestäviksi, ulko-olosuhteiden käytännöllisyys- ja turvallisuusvaatimukset, yleisönpalvelu ennen esityksiä, väliajalla ja oopperan päätyttyä, liikennejärjestelyt maalla, merellä ja ilmassa, massiivinen markkinointioperaatio, tuhannet ja taas tuhannet suuret ja pienet yksityiskohdat: tätä kaikkea ovat Varustamon eri alojen huippuasiantuntijat käyneet läpi kymmenissä ja kymmenissä kokouksissa miltei yhden olympiadin ajan, täydessä vauhdissa vuoden 2005 alusta asti. Kun Richard Wagnerin dramaattisesta meriseikkailusta Juutinraumassa alkunsa saaneen oopperan alkusoiton sävelet myöhään elokuun iltoina vyöryvät kuusitoistatuhantisen yleisön kokonaisvaltaisesti aistittavaksi, aletaan olla valmiita piirtämään merikartalle uusi määränpää: vuosi 2011.
| 
