Pekka Hako
MATTI JA TURKU
 "Isäni Heikki on kertonut, että osasin laulaa jo ennen kuin puhuin. Lauantaisin miesten yleisessä saunassa hoilasin lauteitten alla Ellin boksin ja muita renkutuksia."
Matti Salmiselle on kerrottu, että hänen kuulemansa rallit ja iskelmänpätkät suorastaan pulppusivat hänestä. Hän kuuli niitä pihalla ja kotona, jossa Maire-äitikin lauleskeli valsseja ja tangoja. Radiota perheessä ei ollut.
Salmisen perhe asui aluksi Korppolaismäellä Stålarminkadun varrella. Koti oli tyypillinen vaatimaton työläiskoti - siisti 24 neliömetrin hellahuone, jossa asui viisi henkeä: isä, äiti, sisko ja Matti sekä äidin äiti. Isä teki paalutuksia kaupungin satamien rakentajana, äiti sitoi harjoja Turun Harjatehtaalla. Syötävästä ei koskaan ollut pula, vaikka joskus elettiinkin pelkällä leipäressulla.
Syksyllä 1951 Matin ollessa kuusivuotias hänen äitinsä vei hänet työväentalolle Turun työväenyhdistyksen lapsikuoron koelauluun. Hän lauloi näytteeksi Pienen nokipojan, ja niin alkoi säännöllinen lauluharrastus kuoronjohtaja Aune Kuparisen johdolla. Kansakoulussa Matti esiintyi ja näytteli joulu- ja kevätjuhlissa. Laulunopettaja Uuno Muraja sanoi, että hän haluaisi antaa pojalle laulunumeroksi 14.
Kuorossa lauloivat myös Ruohosen veljekset, joiden kanssa Matti esitti Turun suurissa tehtaissa Tiernapoikia. Herodeksen rooli on itse asiassa Matin ensimmäinen varsinainen laulurooli. Pojat saivat esiintymisestä hieman rahaakin, mutta parhaat esiintymispalkkiot sai Hellaksen suklaatehtaalla.
"Yksi mieleen jäänyt nuoruudenelämys oli esiintymiseni televisiossa Turun Tesvision lähetyksessä. Se oli jo 1957. Pienessä laudoista rakennetussa studiossa parin tv-lampun paahteessa minua säesti haitarilla Mertsi Lehtonen. Ohjelmanumerona oli suosikki-iskelmä Maruzella."
Esa Pasa
Vuonna 1956 perhe muutti Tervahovinkadulle upouuteen kaksioon, jossa neliöitä oli ruhtinaallisesti nelisenkymmentä.
Matin koulunkäynti kesti kahdeksan vuotta: kuusi luokkaa kansakoulua ja kaksi vuotta ammattikoulua. Tarkoituksena oli jatkaa vielä kolmas vuosi penkkipuusepän linjalla ja pyrkiä puuteknilliseen kouluun, josta hän olisi valmistunut puusepänfirman työnjohtajaksi. Suunnitelmat katkesivat äidin kuolemaan 1960, kun isä käski mennä töihin. Niinpä Matti rakenteli kisällinä Wärtsilän telakalla laivojen huonekaluja.
Pari vuotta äidin kuoleman jälkeen Matin isä meni naimisiin Matin äidin sisarpuolen kanssa. Sukulaisuussuhde oli siis hauskan monimutkainen: Matin äitipuoli oli hänen äitinsä sisarpuoli! Uuden avioliiton myötä perhe muutti 60 neliön omakotitaloon Kupittaankadulle.
"Elimme vakaata työläiskodin arkea. Vaikka kodissamme arvostettiin käsillä tehtyä työtä, aloin 16-17-vuotiaana hiljalleen tajuta, ettei puusepän homma ollut minua varten. Pitkien työpäivien ohessa tein yömyöhään Esa Pasa -nimisenä iskelmä-ja tanssimusiikkikeikkoja ympäri Varsinais-Suomea. Kaverit keksivät taiteilijanimeni - jostain syystä en halunnut esiintyä omalla nimelläni."
Tapio Koivusen yhtyeessä oli kolme saksofonia, vibrafoni, trumpetti ja basso. Keikkarahat pantiin aina tasan, mutta siitä ei paljon kertynyt nokkaa kohti, kun yhtye oli niin iso.
Matti tutustui myös haitaristi Jori Hellsteniin, jolla oli oma nelihenkinen yhtye.
"Jori pyysi minua mukaan, ja lauloimme neliäänisesti hieman jatsahtavaa musiikkia. Keikkoja riitti, sillä Turun seudulla oli paljon tanssipaikkoja. Tanssikeikat toivat suolarahoja ja niillä sain maksettua laulutunteja, vaikka keikkapalkkiot joskus maksettiinkin pontikkana."
Jälkeenpäin ajatellen esiintymiset tanssilavoilla ja nuorisoseurantaloilla olivat erinomaista harjoitusta oopperaa varten. Sehän on näyttelemistä ja laulamista.
"En ole koskaan pelännyt yleisöä, mikä on ollut työssäni suuri etu."
Oopperalavalle
Koska Matti oli innokas esiintyjä, hän hakeutui Aune Kuparisen avustamana oopperayhdistyksen toimintaan. Yhdistys valmisti Leevi Madetojan oopperan Pohjalaisia, jossa Matti sai laulaakseen Karjanmaan Köystin osan.
"Silloin tajusin ensimmäisen kerran kuinka musiikki ja draama voivat loksahtaa kohdalleen. Uudessa elämäntilanteessa oopperakokemus sysäsi liikkeelle tunteen, että klassinen musiikki voisi olla varteenotettava vaihtoehto puusepän ja iskelmälaulajan työlle. Puusepän työkään ei enää ollut haastavaa ja varsinaista käsityötä, kun työskentely oli rationalisoitu ja automatisoitu."
Aune Kuparinen vakuutti Matin siitä, että hänen kannattaa ehdottomasti kokeilla miltä ohjattu musiikinopiskelu tuntuu. Kuparinen vei Matin Heikki Teittisen oppiin. Teittinen oli 1960-luvun alussa asettunut Turkuun ja oli hyvin arvostettu musiikkipersoona. Hän hankki Matille Ezio Pinzan, Nicolai Ghiaurovin ja Fjodor Shaljapinin levyjä. Ja kaiken lisäksi hän osti nuorelle miehelle levysoittimen. Hän opetti kuuntelemaan suuria ääniä ja ottamaan niistä oppia.
Teittisen jälkeen Matti hakeutui Turun musiikkiopistoon, jossa laulunopettajaksi tuli paimiolainen kuoronjohtaja Heimo Heimola. Kesällä 1964 Heimola vei Matin Savonlinnan musiikkipäiville kuunteluoppilaaksi.
"Seuraavana vuonna teimme Savonlinnan lyseon isossa salissa lyhyitä kohtauksia oopperoista, ja lauloin Taikahuilusta kaksi Sarastron aariaa."
Vuonna 1962 Lea Piltti oli kutsuttu vastaperustetun Turun musiikkiopiston laulun pääopettajaksi. Matti vaihtoi opettajaa, ja tavanomaisen yksinlauluohjelmiston lisäksi Pilttii alkoi harjoituttaa vakavammin bassojen keskeistä aariaohjelmistoa. Piltti muokkasi Matin ääntä joustavammaksi.
"Piltin ansiosta aloin ymmärtää, ettei laulaminen ole mahdollisimman suuren äänen tuottamista. Esimerkiksi pienten ja näennäisesti vaatimattomien kansanlaulujen avulla avautui valtava määrä vivahteita ja yksityiskohtia - silloin kun halutaan laulaa nimenomaan eri tavalla kuin kansanlaulajat."
Keväällä 1966 Lea Piltti kysyi Matilta, olisiko hän kiinnostunut laulamaan Kansallisoopperan kuorossa.
"Tottakai koelaulu kiinnosti, eihän minulla ollut mitään hävittävää."
Huhtikuussa 1966 Matti matkusti Turusta koelauluun Helsinkiin 1966. Sille tielle hän jäi neljäksikymmeneksi vuodeksi.
Pekka Hako on kirjoittanut useita musiikkiteoksia. Lokakuussa häneltä ilmestyy kirja Pinnalla Matti Salminen.
| 
